Avainsana-arkisto: reissussa

Lake Naivashan hipot

Lake Naivasha on oivallinen kohde viikonloppureissulle, se on suhteellisen lähellä Nairobia ja siellä on paljon tekemistä sekä nähtävää. Lisäksi se on hyvin kaunis paikka. Perille päästyämme käytin saman tien tilaisuutta hyväkseni ja kävin lenkillä oikea maa jalkojeni alla. Nautin todella maisemista ja tunnelmasta – olisin voinut juosta vaikka kuinka pitkään, mutta auringonlaskun parhaat hetket nähtyäni oli parasta kääntyä takaisin.

Kävimme parin päivän aikana Hell’s Gaten kansallispuistossa, Crater Laken venesafarilla ja ratsastamassa. Saimme päähämme käydä myös Leleshwan viinitilalla, mutta emme koskaan löytäneet paikka – jääpähän seuraavallekin reissulle ihmeteltävää. Myös Crescent Island päätettiin jättää tällä kertaa väliin, jotta syitä tulla takaisin olisi riittävästi. Viikonloppureissu oli tästä huolimatta täynnä aktiviteettejä – unohtamatta rentoutumista.

Tällä Naivashan reissulla tajusin, miten paljon villieläimiä tässä maassa oikeasti on. Kirahveja, seeproja, antilooppeja, pahkasikoja tai gnuita hengailee joka toisen akasiapuun alla (vain vähän liioitellen) ja etenkin kansallispuistoissa ei tarvitse kovinkaan paljon onnea päästäkseen keskelle live-luontodokumenttia.

Kuva

Lake Naivasha

Kuva

Harmi, ettei näissä makeissa vesissä ei pysty uimaan. Maisemat kuitenkin kompensoivat tilannetta!

Kuva

Varoitus: pahkasikoja tiellä!

Kuva

Näiden kavereiden väritys jotenkin vain ei istu maisemaan.. mutta söpöjä ne ovat!

Kuva

Hell’s gaten kuumat vesiputoukset

Kuva

Seikkailemassa Hell’s Gaten kanjonissa

Kuva

Jos olisin joulupukki, tulisin myös tänne lämpimään kylpemään aika usein..

Kuva

Geotermisellä lämmöllä lämmitetty uima-allas. Veden ”limaisuudesta” huolimatta uinti oli nautinnollinen ja rentouttava.

Kuva

Flamingoparvi Crater Lakella

Kuva

15 x 3000kg = 45 000kg virtahepoa veden alla

Kuva

Ihmettelempä vaan, että mihin kasvissyöjä tarvitsee tuollaista hammasta?

Kuva

Crater Laken uskomattoman kauniissa maisemissa flamingojen kelpaa uiskennella

Kuva

Tämä kaveri tuli tiellä vastaan (!!)

Kuva

Virtahevot iltapalalla

Virtahevot tulivat öisin syömään ruohoa lodgemme edustalle. Ne voivat syödä jopa 50kg ruohoa ja kasveja päivässä. Oli jännittävää seurata näiden jättiläisten touhuja niin läheltä. Ensin epäilimme tarinan yöllisistä hipoista olevan turistivedätystä, mutta onneksi tarkistimme asian  yömyöhällä ja avasimme ikkunan! Alueella ei näin jälkikäteen ajateltuna hyvästä syystä saanut liikkua öisin ilman vartijaa. Vuosi sitten samassa paikassa kuoli muutama turisti, kun virtahevot puolustautuivat turhan innokkailta valokuvaajilta. Niin leppoisilta kuin kasvisyöjä-hipot vaikuttavatkin, ne tappavat Afrikassa enemmän ihmisiä kuin mikään muu nisäkäs (ihmistä lukuunottamatta).

Kuva

Yksinäinen gnu

Kuva

Hevosen selässä liikkuessa eläimet päästävät ihmisetkin lähemmäksi. Edellisestä (ja ainoasta) ratsastuskokemuksestani on viisitoista vuotta aikaa, mutta pelon voittaminen oli sen arvoista!

Kuva

Kukkuu!

Kuva

Tukevasti hevosen selässä..

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Mt. Longonot

Viikonloppuisin on välillä mukavaa karistaa kaupungin pölyt harteilta ja ottaa suunta pois kaupungista. Tosin, pölystä tai hiekasta ei taida päästä eroon missään Keniassa.

Eräänä viikonloppuna lähdimme neljän hengen tiimillä kohti Mt. Longonottia, jossa päämääränämme oli kiivetä 2560 metrin korkeuteen ihailemaan tulivuoren kraatteria. Longonot sijaitsee noin kahden tunnin automatkan päästä Nairobista ja on syystä suosittu päiväretkikohde. Reissu ei ollut rankka, joten se oli hyvä ensimmäinen vaelluskohde. Toki aurinko paahtoi ja rinteet olivat jyrkkiä, mutta matka ei ollut liian pitkä. Maisemat olivat alusta loppuun yksinkertaisesti huikeita! Olen nähnyt niin monta luontodokumenttia Itä-Afrikan hautavajoamasta, Rift Valleysta, että oli oikeastaan korkea aika päästä itse paikanpäälle. Kertokoon kuvat lisää millaisista maisemista oli kyse.

Kuva

Päämääränä Mt. Longonot

Kuva

Akasiapensaan piikkejä

Kuva

Näkymä Lake Naivashalle

Kuva

Perillä! Lounastauon paikka.

Kuva

Tulivuoren kraatteri. Tarkkasilmäinen huomaa vuoren seinämästä nousevan savun.

Kuva

Asettumassa turistikuva-asetelmaan. Huomasin onneksi vasta jälkikäteen, miten lähellä reunaa olin..

Kuva

Vulkaaninen tuhka/ hiekka pöllysi kun kirmasimme alas rinteitä.

Kuva

Ja minä vielä mietin Suomessa pakatessa ottaako vaelluskengät mukaan vai ei.. Onneksi otin – niille taitaa tulla enemmänkin käyttöä!

Jätä kommentti

23.10.2013 · 11:29 am

Lähtökohtia

Monet sanovat, että reissaamisessa parasta on palata kotiin. Olen eri mieltä.

Minulla on hyvä olla Suomessa ja paljon läheisiä ihmisiä elämässäni. Rakastan Suomen kesää ja luontoa. Suomessa on helppo elää – välillä liiankin ja tämä juuri on ongelma. Ahdistun toisinaan suomalaisesta valittamisen ja kyräilemisen kulttuurista mutta myönnän, että toisinaan sorrun samaan itsekin. En pidä myöskään pohjoisen talvesta – jatkuva valon määrän vaihtelu ei yksinkertaisesti sovi minulle (tosin pidän keskikesän yöttömistä öistä).

Ehdin olla Suomessa reilu kaksi vuotta edellisen pidemmän reissuni jälkeen. Asetuin aloilleni, pidin töistäni ja arki rullasi mukavasti. Oli siis aika lähteä ja pienen sumplimisen jälkeen reissuni ajoittuu mukavasti niin, että pääsin matkaan juuri ensimmäisten koleiden syyspäivien jälkeen.

Olen odottanut tätä jo pitkään. Aika tarkalleen vuosi sitten lähetin hakemukseni ETVO-vapaaehtoisohjelmaan ja vuoden 2012 lopulla minulla oli aikataulu lähtemisen suhteen selvä. Kuitenkin haave Afrikkaan ja nimenomaan Keniaan lähtemisestä oli ollut olemassa jo pidempään ja kun näin kuvauksen ARO:n toimistosta ja työpaikasta tunsin, että tämä paikka oli kuin tehty minulle; työpaikassani pääsen tutustumaan maailman suurimman nuorisoliikkeen toimintaan Afrikasta käsin. Partio, kansainvälisyys, kehitysyhteistyö, ruokaturva, kumppanuudet, nuoriso-ohjelmat ja vapaaehtoisuus ovat esimerkkejä teemoista, jotka kiinnostavat minua niin ammatillisella kuin henkilökohtaisella tasolla.

Aloitan matkan odottavin ja nöyrin tunnelmin. Ennen kaikkea haluan oppia yllä mainituista teemoista toivoen tietysti, että pystyn työpanoksellani tukemaan partiolaisten Afrikan alueen toimistoa. Toivon oppivani erilaisuudesta ja erilaisista näkökulmista katsoa maailmaa. Uskon oppivani myös itsestäni, sillä poistuminen omalta mukavuusalueelta aika-ajoin on tervettä ja tarpeellista. En olisi tässä, jos kulkisin helpoimpia reittejä elämässä, mutta tiedän olevani oikealla suunnalla.

Alkuun viitaten toivon siis, että matkallani paras hetki ei ole se, kun palaan kotiin – tavoitteenani on, että matkasta tulisi kotini.

”Do not follow where the path may lead. Go instead where there is no path and leave a trail” – (Ralph Waldo Emerson)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized