Avainsana-arkisto: lähteminen

Matkaan

Lähtöhalaukset lentokentällä ja matka alkaa. Lähteminen oli minulle tällä kertaa yllättäen haikea, mutta se lienee lopulta hyvä asia, sillä tiedän turvaverkkoni olevan vahva. Ehkä tämän parempaa tilannetta ei lähtemisen suhteen loppujen lopuksi olekaan?

Lentoni lähti Helsinki-Vantaalta portilta nro 24 (joka on muuten onnennumeroni). Vaihdoin konetta Amsterdamissa, jossa terminaalissa kahdeksan tuntui jo Afrikka. Lentokoneessa soivat afrikkalaiset rytmit ja vähän Abbaa. Koneen noustessa sateiselta lentokentältä kohti Nairobia lähtöstressi alkaa unohtua ja keskityn kenialaisen elokuvan katsomiseen, sillä en kuitenkaan saa nukuttua yölennolla. Reissu on niin alussa, että minulla ei ole mitään tietoa mitä seuraavaksi tapahtuu ja nautin odottavasta tunteesta.

Monet ihmettelevät, miten voin lähteä Afrikkaan ja kestää köyhyyden ja epätasa-arvoisuuden. Minä puolestani ihmettelen, miten jotkut voivat elää niin, että sulkevat silmänsä tältä kaikelta – maapallo on aika pieni paikka loppujen lopuksi. Olen kuitenkin realistinen: yksi ihminen voi tehdä vain sen, mitä yksi ihminen voi tehdä ja näissä puitteissa voi tehdä vain parhaansa.

Monella on yllättävän suppea mielikuva Afrikasta, joka perustuu lähinnä luontodokumentteihin ja uutisiin köyhyydestä, sairauksista ja rikollisuudesta. Usein Afrikasta puhutaan myös ikään kuin yhtenä maana, vaikka maanosan kaikilla 54 valtiolla on oma historiansa ja kulttuurinsa. Mielenkiintoista päästä vihdoin tutustumaan Keniaan (ja toivottavasti moneen muuhunkin Afrikan maahan) intensiivisemmin!

Saapuessani Nairobiin lentokentällä vastassa oli toimiston kuski nimilapun kanssa ja sain kyydin hotellille. Matka oli todella ruuhkainen ja kuuntelimme radiosta keskusteluohjelmaa, jossa ohjelman miesjuontaja pauhasi siitä, miksi naiset kertovat ulkopuolisille miestensä syrjähypyistä ja näin pilaavat avioliiton. Tätä kummallista päättelyketjua oli vaikea ymmärtää ja mieleni teki haastaa taksikuski keskusteluun, mutta päädyin vain tuijottelemaan maisemia ikkunasta. Kuinkakohan monta kertaa joudun vielä hillitsemään sanomisiani?

Asuin aluksi hotellissa/ guest housessa, jotta minulla olisi aikaa etsiä itselleni kämppä. Minulla kävi tuuri, sillä löysin sen jo toisena päivänä. Olin kontaktoinut ihmisiä jo ennen maahan tuloani, joten minulla oli hyvä käsitys tarjonnasta, vuokran tasosta ja varustelusta. Ennen kaikkea nopea asunnon löytäminen oli mukavaa siksi, että minun ei tarvinnut istua hotellissani yksin kammottavia uutisia Nairobin terrori-iskusta katsoessa. Uudet mukavat kämppäkaverit toivottivat minut heti lämpimästi tervetulleeksi.

Tähän mennessä olen liikkunut ulkona vain ruokaostoksia tehdessäni tai työmatkoilla. Asuinalueeni on rauhallinen ja turvallinen, mutta en ole nähnyt siellä paljon länsimaalaisia. Toivottavasti Westgaten tilanne rauhoittuu pian, jotta pääsisin turvallisimmin mielin tutustumaan kaupunkiin ja nähdä muutakin elämää tämän keskiluokkaisen kuplan ulkopuolella.

“All journeys have secret destinations of which the traveler is unaware.” (Martin Buber)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized