Avainsana-arkisto: hakuna matata

Mzungu, miten menee?

“There are no foreign lands. It is the traveler only who is foreign.” -R.L. Stevenson

Kuva

Uuteen maahan sopeutumisessa on ainakin noin kolme vaihetta. Ensinnäkin, kaikki on uutta, haasteellista, ihmeellistä ja jännittävää. Hiljalleen ympärillä oleviin ihmisiin sekä asioihin tottuu ja sopeutuu, eli asioista tulee rutiinia, arkea – vaikkakin sillä pienellä twistillä. Tässä välissä on kuitenkin pulmallinen vaihe, nimittäin sen tajuaminen, että on ulkopuolinen uudessa maassa ja kulttuurissa.

Kun eräänä aamuna toimiston kuski haki työmatkalla päivittäiseen tapaansa kiberalaisesta kioskista päivän lehdet, minua tervehdittiin iloisesti: ”Mzungu, how are you?” Mzungu on swahilia ja sillä viitataan valkoihoisiin, termiin ei voi olla länsimaalaisena törmäämättä Itä-Afrikassa. Minun teki mieli kertoa herrasmiehelle, että nimeni ei ole ”valkoinen”, mutta jätin kommentit sikseen. Tervehdyksen oli tietenkin tarkoitus olla hauska, mutta usein huumori paljastaa piileviä eronteon mekanismeja.

Toki ihonvärini ja kulttuuritaustani erottavat minut ”keskivertokenialaisesta”. Valkoihoisena naisena saan paljon huomiota missä tahansa päin maailmaa, eikä Kenia ole poikkeus. Positiivinen ja negatiivinen rasismi ovat luultavasti läsnä kaikkialla, missä on eri kulttuuritaustoista tulevia ihmisiä.  Nairobi on toisaalta hyvin monikulttuurinen kaupunki, joten kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset olisi nähneet ennen mzunguja tai tottuneet ulkomaalaisiin. Minua jaksaa yhä kummastuttaa – tai enemmänkin kyllästyttää fakta, että ihmiset tekevät ihonväristä niin suuren numeron. Aina vaan.

Meillä oli työkavereitteni kanssa juuri kahvitauolla mielenkiintoinen keskustelu ennakkoluuloista. He matkustelevat töiden puolesta paljon Euroopassakin ja kohtaavat omituisia ennakkoluuloja joka kerta. Heiltä on kyselty monesti onko Facebook tuttu palvelu ja eräs mzungu oli kummastellut kasvotusten kollegalleni, että hän ei tiennyt, että Afrikassa on fiksuja ihmisiä. Minua hämmästytti. Afrikka elää yhtä lailla vuotta 2013 kuin muukin maailma (paitsi mielenkiintoinen Etiopia, joka juuri juhli uutta vuotta 2006 hauskan kalenterinsa vuoksi). Toki elintasoerot ovat suuria ja köyhyys on valtavaa, mutta se ei kuitenkaan ole koko totuus.

Töissä törmään uuden työkulttuurin lisäksi minuun kohdistuviin ennakkoluuloihin. ”Ainoana valkoisena, koulutettuna naisena” kohtaan jänniä stereotypioita ja odotuksia miesvoittoisella työpaikalla. Tottumista on molemmin puolin, kuten aina uudessa työpaikassa. Työkaverini oli esimerkiksi silmin nähden järkyttynyt siitä, että en käy kirkossa joka sunnuntai. Myös kasvissyönnilleni naureskellaan edelleen harva se päivä, tosin hyväntahtoisesti. Eri kulttuurien kohdatessa syntyy myös todella hauskoja, avartavia ja opettavaisia tilanteita.

Kuva

Statustani juuri maahan muuttaneena käytettiin hyväksi myös karulla tavalla, kun siivooja varasti minulta suurehkon summan rahaa. Kyllä, meillä käy siivoja muutaman kerran viikossa, mutta kimppakämpässä asuessa se on yllättävän käytännöllistä – ja maan tapa. Tilanne oli harmillinen kaikkien kannalta, sillä kaikki hävisivät: siivooja menetti työpaikkansa, minä menetin rahani ja kämppäkaverini menettivät luottamuksen suhteessa siivoojan, joka oli työskennellyt heillä yli vuoden ilman mitään ongelmia.

Vaikka tulen varmasti sopeutumaan hyvin tähän maahan ja kaupunkiin, on asioita, joihin ei voi täysin tottua. Luottamuksen puute poliisiin, viranomaisiin ja maan hallitukseen on jopa pelottavaa. Turvattomuuden tunne on usein läsnä. Yhteiskunnan epätasa-arvo ja köyhyys näkyvät arjessa päivittäin. Naisten asema on heikko, puhumattakaan esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen asemasta. Korruptio on maan tapa.

Onneksi kaiken stereotyyppisen Afrikan alta paljastuu kuitenkin uskomattoman mukavia ja viisaita ihmisiä, ihmeellistä luontoa ja mielenkiintoista kulttuuria. Toivottavasti myös monet minuun kohdistuvat stereotypiat murtuvat ajan kanssa, vaikka osa niistä varmasti pitää paikkansakin.

Kuva

Kenia ei ole kohdellut minua kuin kukkaa kämmenellä ensimmäisten viikkojeni aikana ja hyvä niin. Ainakin olen tyytyväinen, että suhteeni tähän uuteen maahan on parhaimman ymmärrykseni mukaan realistinen ja onhan minulla loppujen lopuksi kaikki hyvin täällä. Minulla on ollut sama tunne ennenkin, onneksi. Tiedän, että pienet haasteet sopeutumisessa menevät hiljalleen ohi, kun oppii ymmärtämään uutta kulttuuria pintaa syvemmältä ja kun ihmiset, joita tapaa päivittäin, tottuvat minuun ja minä totun heihin. Tällä kertaa osaan vielä paremmin nähdä omat sopeutumiskeinoni ja ottaa asiat tarpeeksi rennosti. Hakuna matata.

3 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized