Työtä ja kehitysyhteistyötä

Elämäni Keniassa alkoi kaikesta huolimatta suhteellisen normaaleissa tunnelmissa. Ensimmäinen työviikkoni oli leppoisa ja nyt minulla alkaa olla jo (hyvä) käsitys siitä, millaista arkea tulen täällä viettämään ja millaisten työtehtävien parissa työskentelemään.

Kuva

Tutustumassa kenialaiseen leirielämään.

Aamuisin lähden ennen kahdeksaa kävelemään kohti pysäkkiä, josta toimiston kuski noutaa suurimman osan toimiston työntekijöistä joka aamu. Toimisto sijaitsee kansallispuistossa viihtyisällä ja vehreällä alueella, joka on keskustasta pois päin menevän tien varrella, joten yleensä ruuhkat eivät hidasta työmatkaa. Nairobi on yksi maailman ruuhkaisimmista kaupungeista, joten olen iloinen, että työmatkani on suhteellisen helppo. Toimiston pakun toinen pysäkki on Kiberassa, joten näen sitäkin arkea auton ikkunasta päivittäin. Kiberasta saa hyvän käsityksen esimerkiksi elokuvasta Uskollinen Puutarhuri, joka kuvattiin osittain siellä. Slummi/ peltikattokylä myös kuuluu arjessani, sillä rumpuryhmä Slum Drummers harjoittelee iltapäivisin jossain ihan lähellä – Kibera alkaa heti toimiston puistoalueen aitojen takaa.

Toimistolla sijoitun Development Support – tiimiin. Työtehtäviini kuuluu avustaminen mm. Food for Life – kehitysyhteistyöhankkeiden koordinoinnissa ja Euroopan ja Afrikan välisen yhteistyön kehittämisessä. Lisäksi toimistolla on kiinnostavia tehtäviä nuoriso-ohjelmien, aikuisten vapaaehtoistoiminnan suunnittelun ja erilaisten koulutusten suhteen (esim. kumppanuuksiin, projektinhallintaan ja ruokaturvaan liittyen). Työhöni kuuluu myös viestinnällisiä tehtäviä Suomeen, kuten esimerkiksi tämän blogin kirjoittaminen.

Toimiston vieressä olevalla leirialueella järjestetään kerran vuodessa Kenian kansalliset partiotaitokilpailut ja tapahtuma alkoi viime keskiviikkona. Paikalla oli satoja kaikenikäisiä partiolaisia, joten alueella riitti vilskettä. Kävimme vierailemassa leirissä, joka ei loppujen lopuksi paljonkaan poikennut suomalaisesta leiristä – suurin ero oli varmasti se, että vartiot eivät kilpailleet metsissä vaeltaen vaan partioleirin arjessa. Leirin siisteys, järjestys ja ruoka arvioitiin sekä lisäksi vartioilla oli erilaisia tehtäviä suoritettavaan.

Kuva

Paikallisia partiolaisia leiriä pystyttämässä. Teltat pystytettiin telineen päälle, joka rakennettiin irti maasta eläinten vuoksi.

Koska toimisto todella on metsän keskellä, riittää pihapiirissä eläimiä. Erilaisia apinoita, kissoja, koiria, lehmiä ja lentäviä hyönteisiä tulee vastaan tuon tuostakin. Lounastauolla täytyy muistaa laittaa ikkunat kiinni, etteivät apinat tulisi tarkastuskäynnille työhuoneeseeni. Hämäkäkkifoobikkona säikähdin, kun löysin pari pitkäjalkaista työpöydältäni, mutta ne olivat aika pieniä onneksi. Toimiston miljöö on siis todella mukava ja hyvää vastapainoa pölyiselle ja hektiselle kaupungille.

Kuva

Pihapiirin lemmikki.

Työkaveri pyysi minut mukaan koulutukseen, johon hän oli menossa pitämään pienen esitelmän paikallisen nuorisofoorumin partiolaisille. Sain itse myös pitää pienen extempore-setin Suomesta ja partiosta (noin viiden sekunnin varoitusajalla). Kukaan koulutuksen noin viidestäkymmenestä nuoresta ei tiennyt, missä Suomi on. Kerroin myös Food for Life – projektista, josta nuoret olivat kiinnostuneita. Keskustelussa rivien välistä minulle tuli tunne, että monet näkevät (yhä) kehitysyhteistyön ytimen olevan länsimaiden rahallisessa tuessa. Järjestöjen väliset kumppanuushankkeet ovat pieni osa Suomen Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyövaroista, mutta ne ovat tärkeitä ja tuloksia tuottavia. Suomen kehitysyhteistyön määrärahoista voit lukea lisää UM:n nettisivuilta.

Food for Life (FFL) – hanke on yksi Suomen Partiolaisten tukemista projekteista. (Kaksi muuta hanketta ovat Woomal-projekti Senegalissa ja Nepal-projekti). Tällä hetkellä projekti saa suomalaisten tuella konkreettisia tuloksia aikaan Länsi-Afrikan maissa Beninissä ja Nigerissä – ensi vuodesta lähtien toivottavasti myös Etiopiassa. Hankkeen alkuperäinen idea syntyi kymmenen vuotta sitten täällä Afrikan Partiolaisten toimistolla ja on sittemmin saavuttanut tuloksia mm. Etelä-Afrikassa, Lesothossa, Burundissa, Keniassa, Ugandassa ja Malawissa.

Itse projekti toimii monella eri tasolla: konkreettisena tavoitteena on parantaa perheiden ja yhteisöjen ruokaturvaa kouluttamalla nuoria partiolaisia pienviljelytaitoihin. Partiota harrastetaan Afrikassa koulujen yhteydessä, jonne yleensä perustetaan puutarha. Haasteena useilla alueilla on kuivuus, mutta asiantuntijoiden avulla on kehitetty tuottavia viljelymenetelmiä. Ekologiset viljelymenetelmät ovat olennaisia projektissa ja nuoria opetetaan käyttämään esimerkiksi luonnonmukaisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Nuoret voivat hyödyntää oppimiaan taitoja kotona, ja kun satoa saadaan, voidaan ylimääräistä ruokaa myydä ja näin kehittää myös pienyrittäjyystaitoja. Hankituilla tuloilla voidaan esimerkiksi mahdollistaa lasten ja nuorten koulunkäynti. Kouluttamalla nuoria vahvistetaan nuorten omia taitoja ja siten koko partioliikettä. Projektissa on siis kyse ruokaturvan parantamisesta, köyhyydestä, nuorten voimauttamisesta, partioliikkeen vahvistamisesta ja lopulta kansalaisyhteiskunnan tukemisesta sekä sen kehittämisestä.

Kuva

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Draamaa

Uuteen kaupunkiin sopeutumisen kannalta huonoon aikaan sattui kammottava Nairobin Westgate-ostoskeskuksen terrori-isku. Tällä hetkellä tilanne on päällä neljättä päivää ja tapahtuma on järkyttänyt ihan kaikkia. Keniassa tapahtui viimeksi terrori-isku lähes kaksikymmentä vuotta sitten.

Vieläkin on epäselvää, mikä tilanne ostoskeskuksessa on ja onko terroristeja todellisuudessa saatu kiinni. Ainakin 67 ihmistä on kuollut ja lähes 200 ihmistä on sairaalassa – vieläkin ihmisiä on kateissa. Median ja Kenian hallituksen antamat tiedot ovat vielä ristiriidassa keskenään.

Westgaten ostoskeskus on noin viisi kilometriä asuinpaikastani ja se on suosittu ostospaikka keskiluokkaisten ja ulkomaalaisten keskuudessa. Kotini lähellä on toinen ostoskeskus, jossa kävin samana päivänä kuin Westgaten iskut alkoivat.

Olen otettu siitä yhteydenottojen määrästä, jonka sain terrori-iskun alkamisen jälkeen. Uutiset olivat joka lehden sivuilla ympäri maailman ja toki monet huolestuivat ymmärrettävistä syistä. Minulla kävi kuitenkin tuuri, enkä ollut tapahtumapaikalla. Kuitenkin niin moni menetti henkensä, että tätä on vaikea ymmärtää. Uhreina oli myös pieniä lapsia. Isku todisti jälleen sen, että tällaista voi tapahtua ihan missä päin maailmaa tahansa.

Uutiset ovat kertoneet vain negatiivisia uutisia, mutta tapaus on osoittanut myös sen, että kenialaiset ovat yhtenäistä kansaa. Verenluovutuspaikoilla on ollut loppumattomia jonoja ja lukuisat ihmiset ovat auttaneet kriisissä vapaaehtoisina.

Tunnelma kaduilla on ollut jännittynyt, mutta rauhallinen. Toimistolla uutisia seurataan tiivisti ja tilanteen spekuloiminen alkaa jo vähän kyllästyttää. Pahin on luultavasti nyt ohi ja toivon kovasti, että tilanne ”normalisoituisi” pian.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Partiosta

Ei-partiolaisilla on välillä hassuja käsityksiä partiosta, joten koen tarpeelliseksi hieman kertoa siitä, mitä partio minulle on ja ei ole – olen yli 15 vuotta kestäneen partiopolkuni aikana myös huomannut, että partio voi tarkoittaa eri asioita eri ihmisille.

Partiossa on minulle ollut aina tärkeintä yhteisöllisyys ja läheinen suhde luontoon. Lapsena partio tarkoitti kivaa harrastusta, kavereita ja tärkeiden taitojen oppimista. Jo nuorena partiossa oppi kantamaan vastuuta. Lukuisat leirit ja retket sisältävät paljon ikimuistoisia kokemuksia ja elämyksiä. Aikuisena partio on ollut edellä mainittujen asioiden mahdollistamista muille – tietenkin samalla itsekin oppien ja kokien lisää.

Partioparaatit, -asut ja partiolaisten ulkoiset tavat saattavat herättää kummallisia mielikuvia ulkopuolisen silmin, varsinkin jos nämä sattuvat olemaan ainoa kosketuspinta partioon. Monet tavat elävät vahvan historian saattelemina ja monia tapoja olisi varmasti syytä päivittää tähän päivään. En ole koskaan ollut itse partioparaateissa, enkä ole partiounivormujen suurin ystävä, mutta toisaalta monelle paraatit ja esimerkiksi ansiomerkit ovat todella tärkeitä. Mutta tietenkin, näilläkin on aikanaan ollut tarkoitus. Esimerkiksi partioasun idea alunperin oli partion perustajan B-P:n mukaan se, että eri yhteiskuntaluokista tulevia partiolaisia ei voisi erotella pukeutumisen mukaan vaan kaikki olisivat samanarvoisia, siitä yhtenäinen asu.

Partio perustuu vahvasti vapaaehtoisuuteen ja on selvää, että eri ihmisillä on erilaisia mielipiteitä siitä, miten asiat tulisi hoitaa, joten ”partiopolitiikka” lienee tämän välttämätön seuraus. Turhaudun välillä tähän, vaikka se on osa partiota. Politiikka käsitteenä tarkoittaa kuitenkin yksinkertaisimmillaan yhteisten asioiden hoitamista. Partiossa opitaan toimimaan ryhmässä sudenpennusta lähtien ja ilman yhteistyötaitoja tässä maailmassa ei pärjää.

Partiossa tärkeä väline tavoitteisiin pääsemiseksi on johtajuus ja johtajakoulutus. Johtajuus on väline oppia itsestä, toisista ja vastuun kantamisesta. Muutos ja kehitys vaativat hyvää johtajuutta, jota tässä maailmassa tuskin on liikaa. Partiossa hienoa on myös se, että voi tarttua aivan muunlaisiin haasteisiin kuin mitä esimerkiksi työelämässä (erikoisin pesti minulle on ollut suuren partiotaitokilpailun huoltopäällikkönä toimiminen). Partiossa opitaan tekemällä ja myös epäonnistumisille on sijaa – virheistä opitaan ja seuraavalla kerralla tehdään entistä paremmin.

Partion on kansainvälinen nuorisoliike, rauhanliike ja kasvatusjärjestö, jonka tehtävänä on kasvattaa lapsista ja nuorista tiedostavia ja kriittisiä yhteiskunnan jäseniä. Partio on puoluepoliittisesti sitoutumaton, partiossa on jäseniä kaikista yhteiskuntaluokista ja partio on avoin kaikille uskonnosta/ uskonnottomuudesta riippumatta. Partiolla on huima potentiaali kaikkialla maailmassa toimia yhteiskunnan muutoksen suunnan näyttäjinä. Partion jäsenmäärä on lähtenyt reippaaseen nousuun niin Suomessa kuin monissa Afrikankin maissa – koskaan muuten ei ole liian myöhäistä liittyä mukaan!

”Ole Valmis – Be Prepared”

Kenialaiset nuoret tekemässä pt-kisojen tehtävää "Kaninhäkki"

Kenialaiset nuoret tekemässä pt-kisojen tehtävää ”Kaninhäkki”

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Matkaan

Lähtöhalaukset lentokentällä ja matka alkaa. Lähteminen oli minulle tällä kertaa yllättäen haikea, mutta se lienee lopulta hyvä asia, sillä tiedän turvaverkkoni olevan vahva. Ehkä tämän parempaa tilannetta ei lähtemisen suhteen loppujen lopuksi olekaan?

Lentoni lähti Helsinki-Vantaalta portilta nro 24 (joka on muuten onnennumeroni). Vaihdoin konetta Amsterdamissa, jossa terminaalissa kahdeksan tuntui jo Afrikka. Lentokoneessa soivat afrikkalaiset rytmit ja vähän Abbaa. Koneen noustessa sateiselta lentokentältä kohti Nairobia lähtöstressi alkaa unohtua ja keskityn kenialaisen elokuvan katsomiseen, sillä en kuitenkaan saa nukuttua yölennolla. Reissu on niin alussa, että minulla ei ole mitään tietoa mitä seuraavaksi tapahtuu ja nautin odottavasta tunteesta.

Monet ihmettelevät, miten voin lähteä Afrikkaan ja kestää köyhyyden ja epätasa-arvoisuuden. Minä puolestani ihmettelen, miten jotkut voivat elää niin, että sulkevat silmänsä tältä kaikelta – maapallo on aika pieni paikka loppujen lopuksi. Olen kuitenkin realistinen: yksi ihminen voi tehdä vain sen, mitä yksi ihminen voi tehdä ja näissä puitteissa voi tehdä vain parhaansa.

Monella on yllättävän suppea mielikuva Afrikasta, joka perustuu lähinnä luontodokumentteihin ja uutisiin köyhyydestä, sairauksista ja rikollisuudesta. Usein Afrikasta puhutaan myös ikään kuin yhtenä maana, vaikka maanosan kaikilla 54 valtiolla on oma historiansa ja kulttuurinsa. Mielenkiintoista päästä vihdoin tutustumaan Keniaan (ja toivottavasti moneen muuhunkin Afrikan maahan) intensiivisemmin!

Saapuessani Nairobiin lentokentällä vastassa oli toimiston kuski nimilapun kanssa ja sain kyydin hotellille. Matka oli todella ruuhkainen ja kuuntelimme radiosta keskusteluohjelmaa, jossa ohjelman miesjuontaja pauhasi siitä, miksi naiset kertovat ulkopuolisille miestensä syrjähypyistä ja näin pilaavat avioliiton. Tätä kummallista päättelyketjua oli vaikea ymmärtää ja mieleni teki haastaa taksikuski keskusteluun, mutta päädyin vain tuijottelemaan maisemia ikkunasta. Kuinkakohan monta kertaa joudun vielä hillitsemään sanomisiani?

Asuin aluksi hotellissa/ guest housessa, jotta minulla olisi aikaa etsiä itselleni kämppä. Minulla kävi tuuri, sillä löysin sen jo toisena päivänä. Olin kontaktoinut ihmisiä jo ennen maahan tuloani, joten minulla oli hyvä käsitys tarjonnasta, vuokran tasosta ja varustelusta. Ennen kaikkea nopea asunnon löytäminen oli mukavaa siksi, että minun ei tarvinnut istua hotellissani yksin kammottavia uutisia Nairobin terrori-iskusta katsoessa. Uudet mukavat kämppäkaverit toivottivat minut heti lämpimästi tervetulleeksi.

Tähän mennessä olen liikkunut ulkona vain ruokaostoksia tehdessäni tai työmatkoilla. Asuinalueeni on rauhallinen ja turvallinen, mutta en ole nähnyt siellä paljon länsimaalaisia. Toivottavasti Westgaten tilanne rauhoittuu pian, jotta pääsisin turvallisimmin mielin tutustumaan kaupunkiin ja nähdä muutakin elämää tämän keskiluokkaisen kuplan ulkopuolella.

“All journeys have secret destinations of which the traveler is unaware.” (Martin Buber)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Lähtökohtia

Monet sanovat, että reissaamisessa parasta on palata kotiin. Olen eri mieltä.

Minulla on hyvä olla Suomessa ja paljon läheisiä ihmisiä elämässäni. Rakastan Suomen kesää ja luontoa. Suomessa on helppo elää – välillä liiankin ja tämä juuri on ongelma. Ahdistun toisinaan suomalaisesta valittamisen ja kyräilemisen kulttuurista mutta myönnän, että toisinaan sorrun samaan itsekin. En pidä myöskään pohjoisen talvesta – jatkuva valon määrän vaihtelu ei yksinkertaisesti sovi minulle (tosin pidän keskikesän yöttömistä öistä).

Ehdin olla Suomessa reilu kaksi vuotta edellisen pidemmän reissuni jälkeen. Asetuin aloilleni, pidin töistäni ja arki rullasi mukavasti. Oli siis aika lähteä ja pienen sumplimisen jälkeen reissuni ajoittuu mukavasti niin, että pääsin matkaan juuri ensimmäisten koleiden syyspäivien jälkeen.

Olen odottanut tätä jo pitkään. Aika tarkalleen vuosi sitten lähetin hakemukseni ETVO-vapaaehtoisohjelmaan ja vuoden 2012 lopulla minulla oli aikataulu lähtemisen suhteen selvä. Kuitenkin haave Afrikkaan ja nimenomaan Keniaan lähtemisestä oli ollut olemassa jo pidempään ja kun näin kuvauksen ARO:n toimistosta ja työpaikasta tunsin, että tämä paikka oli kuin tehty minulle; työpaikassani pääsen tutustumaan maailman suurimman nuorisoliikkeen toimintaan Afrikasta käsin. Partio, kansainvälisyys, kehitysyhteistyö, ruokaturva, kumppanuudet, nuoriso-ohjelmat ja vapaaehtoisuus ovat esimerkkejä teemoista, jotka kiinnostavat minua niin ammatillisella kuin henkilökohtaisella tasolla.

Aloitan matkan odottavin ja nöyrin tunnelmin. Ennen kaikkea haluan oppia yllä mainituista teemoista toivoen tietysti, että pystyn työpanoksellani tukemaan partiolaisten Afrikan alueen toimistoa. Toivon oppivani erilaisuudesta ja erilaisista näkökulmista katsoa maailmaa. Uskon oppivani myös itsestäni, sillä poistuminen omalta mukavuusalueelta aika-ajoin on tervettä ja tarpeellista. En olisi tässä, jos kulkisin helpoimpia reittejä elämässä, mutta tiedän olevani oikealla suunnalla.

Alkuun viitaten toivon siis, että matkallani paras hetki ei ole se, kun palaan kotiin – tavoitteenani on, että matkasta tulisi kotini.

”Do not follow where the path may lead. Go instead where there is no path and leave a trail” – (Ralph Waldo Emerson)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized