Development and structural impoverishment

Kuva

 

Inequality and poverty are found in different societal structures. During my previous long-term stay abroad in India, I learned how inequality can be a state of mind. I see similar unequal patterns in Kenya, but from a different perspective. Corruption takes different forms and it happens everywhere in the world – it can be obvious or hidden in the structures of society. Corruption happens in Finland, for example, in a form of “old boy networks”. In Kenya corruption is quite straightforward: favouring one’s own tribe, family and friends happens in every level of society. Bribing is often a necessity when dealing with authorities. In my opinion, the main reason corruption is so prevalent in Kenya is the lack of a common goal among its people to develop the country.

People want to believe in equal opportunities in life. Some say that if you want to live the American dream, then move to Finland. In theory, social mobility is possible in Finland because society provides equal opportunities for individuals to attain what many claim are recipes for success – for example, a free high-class education and comprehensive social benefit system. Despite these fantastic opportunities, social mobility happens only on a small scale in Finland. Thus, even welfare society can’t guarantee equal opportunities for people. In Kenya, social stratification is even tighter and therefore opportunities to change your destiny are very limited. The middle class is growing and economy is booming in Kenya but wealth is still divided at astronomically unequal levels.

 

Kuva

 

The structures of poverty are present in different layers of society: they can be found inside the family, communities, cities, governance and other institutions like gender, religion and marriage. When trying to tackle structures of impoverishment, sustainability plays a huge role when permanent results are the goal – whether dealing with development projects, governmental practices or global transformations. Development projects try to answer to the need for sustainability. Sadly, in many cases, this is not the result in the long run. For example, direct food/ cloth/ medication aid is only effective before the supplies run out, but these solutions are still common practise. (However, in humanitarian crises the need is different.) The main problem in direct aid is the dependency it creates for people receiving this aid. What are the long-term implications on impoverishment of this dependency?

Development, sustainability and structures of impoverishment are intertwined with each other in a complex way. These themes exist both in the local and the global perspective. An example about development from the grassroots level helps to understand the importance of training sustainability, long-term skills and practises.  

Kuva

 

Food for Life (FFL) is a joint project of the Scouts and Guides of Finland and the African Regional Office of the World Scout Movement (ARO-WOSM). The project is running in Benin and Niger at the moment. This project is part of the larger FFL project concept that is currently operating in eleven different countries. FFL responds to the challenge of food crisis, poverty and food security in Africa by training scouts with agricultural skills like vegetable gardening in addition to entrepreneurial skills. Moreover, strengthening the capacity of the National Scout Organizations and empowering youth are key elements of the project.

In FFL, I like the fact that the objective is to get permanent and sustainable results. The project doesn’t provide food but skills to grow food and survive – as the Chinese proverb formulates it: “Give a man a fish and feed him for a day; teach him to fish and feed him for a lifetime”.

I have had the great opportunity to work with FFL in ARO. These kinds of projects can really create change, even if just on a small scale. After all, small change is part of the bigger picture and change always starts from individuals. Scouting has proven to be a great tool to empower the youth and to implement life changing projects in communities.

 

More information about the FFL project: http://foodforlife.partio.fi/in-english/

My article in Kudu mail: http://www.scout.org/node/23684

Scouting – WOSM: http://scout.org/

 

Kuva

 

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Ruokaturva on ihmisen perusoikeus

Äärimmäisen köyhyyden ja nälän puolittaminen vuoteen 2015 mennessä on YK:n vuosituhattavoitteista ensimmäinen. Köyhyyden osalta tavoite on jo saavutettu, mutta nälkää näkevien määrää ei ole saatu vähennettyä samassa mittakaavassa. Maapallomme asukkaista 842 miljoonaa ihmistä, eli noin joka kahdeksas, on aliravittu ja lähes joka kuudes alle viisivuotias lapsi on alipainoinen.

Taannoisessa työpaikan Managing for Outcomes -koulutuksessa hioimme Food for Life – projektimme ”outcome statementia”. Vierailijamme, amerikkalainen työpajan vetäjä ei millään suostunut hyväksymään käsitettä ruokaturva (food security) lausuntoomme, koska se ei kuulemma ole yleisesti ymmärretty termi. Mielestäni sen pitäisi olla.

Image

Puhdasta vettä

Ruokaturvallisuus saa tänä päivänä monenlaisia muotoja ympäri maailman. Ruokakriisejä on koettu viime vuosina mm. hevosenlihaskandaalin ja melamiinimaidon muodossa erilaisten saastuneesta ruuasta leviävien epidemioiden lisäksi. Tuotantoeläinten kohteluun ja ruuan käsittelyyn liittyvät kohut kertovat ruuan tuotannon karusta arjesta Suomessakin. Ruoka on nykyisin äärimmäisen kontrolloitua länsimaisessa tehotuotannossa, kun taas kehitysmaissa suuri osa ihmisistä elää omavaraistaloudessa. Ruokaturvallisuus koskettaa kuitenkin kaikkia.

Ruokaturvallisuus tarkoittaa ruuan saatavuutta, ihmisten kykyä hankkia ruokaa, ruuan käytettävyyttä ja turvallisuutta sekä ruuan tarjonnan vakautta. Maailman Ruokaturvakokous määritteli ruokaturvan seuraavanlaisesti vuonna 2009:

“Ruokaturva on olemassa silloin kun kaikki ihmiset, kaikkina aikoina pystyvät fyysisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti hankkimaan riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa, joka vastaa heidän ruokavaliotarpeitaan ja mieltymyksiään niin että he voivat elää aktiivista ja terveellistä elämää.”

Ruokaturvassa ei ole siis kyse vain siitä, että ruokaa tuotetaan tarpeeksi, vaan kyse on laajemmasta ihmisen hyvinvointiin liittyvästä käsitteestä. Itse asiassa, tällä hetkellä maailmassa tuotetaan globaalisti tuplasti sen verran kaloreita, kuin maailman yli seitsemän miljardia ihmistä tarvitsisi. Silti lähes miljardi ihmistä kärsii nälästä joka päivä. Ruokaturva on siis laaja, monimutkainen, globaali ja poliittinen käsite.

Maapallomme haasteet ovat yhteisiä ja ne linkittyvät toisiinsa joskus yllättävilläkin tavoilla. Ruuan hintaan ja markkinoihin vaikuttavat monet globaalit tahot ja paikalliset toimijat. Suomessa uusiseelantilaisen kiivin saattaa saada 0,30 eurolla supermarketissa kun taas kotimaisesta omenasta joutuu syksyisin maksamaan torilla kuusi euroa kilolta ( jos työpaikalla ei satu olemaan ketään, jonka takapihalla kasvavat omenapuut tuottaisivat liikaa satoa). Kuluttajien ostopäätökset, EU:n maataloustuet sekä Kenian vientituotteiden kysyntä ovat yhteydessä toisiinsa, joskus absurdillakin tavalla.

Image

Vastapyydettyä tonnikalaa kaupan Lamussa

Ruuan tuotannolla ja ruokapolitiikalla on suuri vaikutus ilmastonmuutokseen: maatalouden päästöillä on yhtä suuri osa ilmastonmuutoksen kakusta kuin liikenteellä ja asumisella – joidenkin arvioiden mukaan sillä on jopa suurin osuus ja se jatkaa kasvamistaan. Yhä useampien peltojen raivaaminen rehun tuotantoon etenkin kehittyvissä maissa, jossa keskiluokka kasvaa ja kuluttaa yhä enemmän lihaa, on kestämätöntä. Länsimaiden ruokahävikki on valtava, pelkästään suomalaiset heittävät vuosittain 400 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa roskiin. Ilmastonmuutos tulee väistämättä muuttamaan ruokailutottumuksia ympäri maailman.

Kehitysyhteistyöprojektimme Food for Life kehitettiin alunperin 10 vuotta sitten vastaamaan nälänhädän tuomiin haasteisiin Afrikassa. Hankkeen tarkoituksena on opettaa taitoja, joiden avulla perheet saavat tasapainoista ruokaa pöytään; miten viljellä kuivilla alueilla esimerkiksi papuja, kaalia, porkkanaa, munakoisoa ja perunaa. Projektia toteutetaan eri Afrikan maissa hieman eri tavoin, mutta partiolaisten kapasiteetin vahvistaminen ja nuorten voimaannuttaminen ovat yhtä olennaisia teemoja kuin viljelytaitojen opettaminen kestävien tulosten aikaansaamiseksi. Hanke on käynnissä tällä hetkellä vain Afrikan eri maissa, mutta teemaltaan FFL sopisi erinomaisesti minne tahansa, Suomeenkin. Koulupuutarhat tai partiolaisten kaupunkiviljelmät olisivat inspiroiva – ja herkullinen – tapa oppia ruuan tuottamisesta ja ruokaturvasta käytännössä.

Image

Kaupunkiviljelmä vuonna 2012 kesällä Helsingissä

Alussa viittaamaani koulutukseen sisältyi projektinhallintaa ja erilaisia työkaluja. Opimme esimerkiksi, että Logical Framework on huono työkalu, opimme puhumaan sijoittajista rahoittajien sijasta ja ennen kaikkea: opimme, että partion ja muiden järjestöjen täytyy puhua voimakkaammin positiivisesta voimasta negatiiviselta kuulostavan hyväntekeväisyys-lähtökohdan sijaan tuottaakseen aitoa muutosta. Ajattelumallien muuttaminen ei ehkä ole yksinkertaista, mutta pakollista todellisen muutoksen saavuttamiseksi, myös ruokaturvan kohdalla: globaalisti ja lokaalisti, siellä ja täällä.

Linkkejä:

Global Finland: Ruokaturva torjuu nälkää

Project Syndicate: Food for all

Kehys ry: Globaali ruokaturva on yhteinen etu ja haaste

Helsingin Sanomat: Aavikkoviljelyä 

Sahara Forest project

FAO: The multiple dimensions of food security

Ilmastomyönteinen ruokaopas

Ruokahävikki Suomessa

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Verkostoitumista

Uusia ihmisiä kohdatessa moni kysyy ”mitä teet oikeassa elämässäsi Suomessa?”, johon yleensä vastaan, että ”oikea elämäni on tällä hetkellä Nairobissa”. Moni olettaa, että vapaaehtoistyö ulkomailla on irtiotto tai pakomatka ja monelle se varmasti onkin. Eräs tavoitteeni on kuitenkin elää enemmän hetkessä ja koen, että elämäni täällä Keniassa on osa ihan oikeata elämääni, ei niinkään irrallinen pala siitä. ”Oikeaan” elämään kuuluu mm. työn, asunnon ja vapaa-ajan lisäksi sosiaaliset suhteet, joista pysyvimmät ovat minun kohdallani enimmäkseen Suomessa. Uudessa maassa ja paikassa verkostojen luominen täytyy aloittaa siis alusta.

SONY DSC

Lamu: Peanut -niminen kissa varmistamassa, että ei-toivotut kumppanit (eli koirat) eivät pääse sisälle..

Nairobin kaltaisissa monikulttuurisissa suurkaupungeissa uusien ihmisten tapaaminen on suhteellisen helppoa. Työpaikan ja kämppisten kautta tapaa luontevasti ihmisiä ja sosiaalinen media luo oivan alustan luoda kontakteja samanhenkisten ihmisten kanssa tai vaikkapa löytää reissukavereita. Usein nämä ovat muita mzunguja, länsimaalaisia, jotka työskentelevät toinen toistaan mielenkiintoisimmissa tehtävissä YK:lla, suurlähetystöissä tai järjestöissä. Tämän homogeenisen maailmanparantajaporukan kanssa on helppo löytää samankaltainen tapa ymmärtää maailmaa ja jakaa samankaltaisia unelmia, välillä jopa tylsän helppoa. Kuitenkin, jos sosiaalinen verkosto koostuu ainoastaan tästä porukasta, voi äkkiä löytää itsensä Nairobin expat – kuplasta.

Minulla on sinänsä mukava tilanne, että vietän suurimman osan päivistäni tämän kuplan ulkopuolella, koska olen ainoa mzungu työpaikallani. Työn ulkopuolella olen kuitenkin silloin tällöin kohdannut pieniä haasteita kenialaisiin tutustumisessa, sillä jotkut tuntuvat haluavan tutustua minuun vain sen takia, että olen ulkomaalainen tai päinvastoin: he eivät halua tutustua minuun, koska olen ulkomaalainen. Välillä puolestaan tuntuu, että jotkut haluavat suoraan hyötyä minusta. On ikävä tunne, kun valkoinen iho edustaa niin usein stereotyyppisesti rahaa tai valtaa: miten ihmeessä voisin esimerkiksi luvata jollekin, että hän pääsisi eurooppalaiseen yliopiston opiskelemaan? Hyötyyn perustuvat (ystävyys)suhteet lienevät täällä yleisiä, mihin en ole tottunut. Sosiaalisilla verkostoilla on Keniassa erittäin tärkeä merkitys jokapäiväisessä elämässä – luultavasti tärkeämpi kuin Suomessa, missä voi kääntyä hyvinvointivaltion puoleen monissa elämäntilanteissa ja internetistä löytyy kaikki tarvittava tieto. Keniassa on tärkeää tuntea joku, joka tuntee jonkun, joka voi auttaa jossakin asiassa, jotta voi tehdä jotain… Ilmainen sekä laadukas koulutus, kattava terveydenhoitojärjestelmä, opintotuki, eläke, työttömyyspäiväraha ja arkipäivän turvallisuus ovat esimerkkejä asioista, joista täällä päin maailmaa ei ehkä uskalleta edes haaveilla ja saavuttaakseen monia perusasioita on oltava hyvät suhteet moniin tahoihin. Myös korruptiolla on toki rooli näissä verkostoissa, mutta se lienee kokonaan uuden artikkelin kokoinen juttu.

Laajaa sosiaalista verkostoa tarvitaan siis kenialaisessa arjessa ja usein tämä verkosto koostuu Keniassa suurista perheistä ja suvuista. Pelkästään perheiden koko on tietysti isompi, mutta myös perheen käsite on laajempi. Expatit korvaavat näitä verkostoja mm. Facebookin monilla ryhmillä, missä kysytään apua mitä kummallisempiin haasteisiin ja jaetaan monenlaista tietoa. Nairobissa tarvitsee monenlaisia verkostoja selviytyäkseen arjessa ja näitä verkostoja voi muodostaa monin eri tavoin. Minusta tuntuu tylsältä ajatella ystävyyssuhteita voimakkaasti hyötynäkökulmasta, mutta ilman kontakteja en olisi luultavasti löytänyt hyvää lääkäriä ameban häätöprosessissa, en olisi vieläkään saanut työlupaa enkä olisi löytänyt edullisia majoitusvaihtoehtoja reissuillani. Keniassa sosiaalisten verkostojen ja suhteiden merkitys on monessa suhteessa erilainen kuin Suomessa. Loppujen lopuksi, olen saanut tutustua moniin mukaviin, vilpittömiin ja fiksuihin ihmisiin Keniasta ja monesta muusta maailmankolkasta mikä on vähintään yhtä tärkeää kuin hyödyllisten verkostojen luominen – eivätkä nämä suinkaan ole toisiaan poissulkevia suhteita. Kumppanuuksien tutkiminen siis jatkuu!

NOKIA Lumia 710_001440NOKIA Lumia 710_001442NOKIA Lumia 710_001445NOKIA Lumia 710_001448

Tuotos, joka syntyi Nairobi Cheese Lovers – yhteisön kokoontuessa 1. kertaa. Mozzarellan tekemisen lisäksi illan aikana herkuteltiin myös erinomaisesti onnistuneella vuohenjuustolla ja tutustuttiin uusiin mukaviin ihmisiin!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Lake Naivashan hipot

Lake Naivasha on oivallinen kohde viikonloppureissulle, se on suhteellisen lähellä Nairobia ja siellä on paljon tekemistä sekä nähtävää. Lisäksi se on hyvin kaunis paikka. Perille päästyämme käytin saman tien tilaisuutta hyväkseni ja kävin lenkillä oikea maa jalkojeni alla. Nautin todella maisemista ja tunnelmasta – olisin voinut juosta vaikka kuinka pitkään, mutta auringonlaskun parhaat hetket nähtyäni oli parasta kääntyä takaisin.

Kävimme parin päivän aikana Hell’s Gaten kansallispuistossa, Crater Laken venesafarilla ja ratsastamassa. Saimme päähämme käydä myös Leleshwan viinitilalla, mutta emme koskaan löytäneet paikka – jääpähän seuraavallekin reissulle ihmeteltävää. Myös Crescent Island päätettiin jättää tällä kertaa väliin, jotta syitä tulla takaisin olisi riittävästi. Viikonloppureissu oli tästä huolimatta täynnä aktiviteettejä – unohtamatta rentoutumista.

Tällä Naivashan reissulla tajusin, miten paljon villieläimiä tässä maassa oikeasti on. Kirahveja, seeproja, antilooppeja, pahkasikoja tai gnuita hengailee joka toisen akasiapuun alla (vain vähän liioitellen) ja etenkin kansallispuistoissa ei tarvitse kovinkaan paljon onnea päästäkseen keskelle live-luontodokumenttia.

Kuva

Lake Naivasha

Kuva

Harmi, ettei näissä makeissa vesissä ei pysty uimaan. Maisemat kuitenkin kompensoivat tilannetta!

Kuva

Varoitus: pahkasikoja tiellä!

Kuva

Näiden kavereiden väritys jotenkin vain ei istu maisemaan.. mutta söpöjä ne ovat!

Kuva

Hell’s gaten kuumat vesiputoukset

Kuva

Seikkailemassa Hell’s Gaten kanjonissa

Kuva

Jos olisin joulupukki, tulisin myös tänne lämpimään kylpemään aika usein..

Kuva

Geotermisellä lämmöllä lämmitetty uima-allas. Veden ”limaisuudesta” huolimatta uinti oli nautinnollinen ja rentouttava.

Kuva

Flamingoparvi Crater Lakella

Kuva

15 x 3000kg = 45 000kg virtahepoa veden alla

Kuva

Ihmettelempä vaan, että mihin kasvissyöjä tarvitsee tuollaista hammasta?

Kuva

Crater Laken uskomattoman kauniissa maisemissa flamingojen kelpaa uiskennella

Kuva

Tämä kaveri tuli tiellä vastaan (!!)

Kuva

Virtahevot iltapalalla

Virtahevot tulivat öisin syömään ruohoa lodgemme edustalle. Ne voivat syödä jopa 50kg ruohoa ja kasveja päivässä. Oli jännittävää seurata näiden jättiläisten touhuja niin läheltä. Ensin epäilimme tarinan yöllisistä hipoista olevan turistivedätystä, mutta onneksi tarkistimme asian  yömyöhällä ja avasimme ikkunan! Alueella ei näin jälkikäteen ajateltuna hyvästä syystä saanut liikkua öisin ilman vartijaa. Vuosi sitten samassa paikassa kuoli muutama turisti, kun virtahevot puolustautuivat turhan innokkailta valokuvaajilta. Niin leppoisilta kuin kasvisyöjä-hipot vaikuttavatkin, ne tappavat Afrikassa enemmän ihmisiä kuin mikään muu nisäkäs (ihmistä lukuunottamatta).

Kuva

Yksinäinen gnu

Kuva

Hevosen selässä liikkuessa eläimet päästävät ihmisetkin lähemmäksi. Edellisestä (ja ainoasta) ratsastuskokemuksestani on viisitoista vuotta aikaa, mutta pelon voittaminen oli sen arvoista!

Kuva

Kukkuu!

Kuva

Tukevasti hevosen selässä..

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Mt. Longonot

Viikonloppuisin on välillä mukavaa karistaa kaupungin pölyt harteilta ja ottaa suunta pois kaupungista. Tosin, pölystä tai hiekasta ei taida päästä eroon missään Keniassa.

Eräänä viikonloppuna lähdimme neljän hengen tiimillä kohti Mt. Longonottia, jossa päämääränämme oli kiivetä 2560 metrin korkeuteen ihailemaan tulivuoren kraatteria. Longonot sijaitsee noin kahden tunnin automatkan päästä Nairobista ja on syystä suosittu päiväretkikohde. Reissu ei ollut rankka, joten se oli hyvä ensimmäinen vaelluskohde. Toki aurinko paahtoi ja rinteet olivat jyrkkiä, mutta matka ei ollut liian pitkä. Maisemat olivat alusta loppuun yksinkertaisesti huikeita! Olen nähnyt niin monta luontodokumenttia Itä-Afrikan hautavajoamasta, Rift Valleysta, että oli oikeastaan korkea aika päästä itse paikanpäälle. Kertokoon kuvat lisää millaisista maisemista oli kyse.

Kuva

Päämääränä Mt. Longonot

Kuva

Akasiapensaan piikkejä

Kuva

Näkymä Lake Naivashalle

Kuva

Perillä! Lounastauon paikka.

Kuva

Tulivuoren kraatteri. Tarkkasilmäinen huomaa vuoren seinämästä nousevan savun.

Kuva

Asettumassa turistikuva-asetelmaan. Huomasin onneksi vasta jälkikäteen, miten lähellä reunaa olin..

Kuva

Vulkaaninen tuhka/ hiekka pöllysi kun kirmasimme alas rinteitä.

Kuva

Ja minä vielä mietin Suomessa pakatessa ottaako vaelluskengät mukaan vai ei.. Onneksi otin – niille taitaa tulla enemmänkin käyttöä!

Jätä kommentti

23.10.2013 · 11:29 am

Mzungu, miten menee?

“There are no foreign lands. It is the traveler only who is foreign.” -R.L. Stevenson

Kuva

Uuteen maahan sopeutumisessa on ainakin noin kolme vaihetta. Ensinnäkin, kaikki on uutta, haasteellista, ihmeellistä ja jännittävää. Hiljalleen ympärillä oleviin ihmisiin sekä asioihin tottuu ja sopeutuu, eli asioista tulee rutiinia, arkea – vaikkakin sillä pienellä twistillä. Tässä välissä on kuitenkin pulmallinen vaihe, nimittäin sen tajuaminen, että on ulkopuolinen uudessa maassa ja kulttuurissa.

Kun eräänä aamuna toimiston kuski haki työmatkalla päivittäiseen tapaansa kiberalaisesta kioskista päivän lehdet, minua tervehdittiin iloisesti: ”Mzungu, how are you?” Mzungu on swahilia ja sillä viitataan valkoihoisiin, termiin ei voi olla länsimaalaisena törmäämättä Itä-Afrikassa. Minun teki mieli kertoa herrasmiehelle, että nimeni ei ole ”valkoinen”, mutta jätin kommentit sikseen. Tervehdyksen oli tietenkin tarkoitus olla hauska, mutta usein huumori paljastaa piileviä eronteon mekanismeja.

Toki ihonvärini ja kulttuuritaustani erottavat minut ”keskivertokenialaisesta”. Valkoihoisena naisena saan paljon huomiota missä tahansa päin maailmaa, eikä Kenia ole poikkeus. Positiivinen ja negatiivinen rasismi ovat luultavasti läsnä kaikkialla, missä on eri kulttuuritaustoista tulevia ihmisiä.  Nairobi on toisaalta hyvin monikulttuurinen kaupunki, joten kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset olisi nähneet ennen mzunguja tai tottuneet ulkomaalaisiin. Minua jaksaa yhä kummastuttaa – tai enemmänkin kyllästyttää fakta, että ihmiset tekevät ihonväristä niin suuren numeron. Aina vaan.

Meillä oli työkavereitteni kanssa juuri kahvitauolla mielenkiintoinen keskustelu ennakkoluuloista. He matkustelevat töiden puolesta paljon Euroopassakin ja kohtaavat omituisia ennakkoluuloja joka kerta. Heiltä on kyselty monesti onko Facebook tuttu palvelu ja eräs mzungu oli kummastellut kasvotusten kollegalleni, että hän ei tiennyt, että Afrikassa on fiksuja ihmisiä. Minua hämmästytti. Afrikka elää yhtä lailla vuotta 2013 kuin muukin maailma (paitsi mielenkiintoinen Etiopia, joka juuri juhli uutta vuotta 2006 hauskan kalenterinsa vuoksi). Toki elintasoerot ovat suuria ja köyhyys on valtavaa, mutta se ei kuitenkaan ole koko totuus.

Töissä törmään uuden työkulttuurin lisäksi minuun kohdistuviin ennakkoluuloihin. ”Ainoana valkoisena, koulutettuna naisena” kohtaan jänniä stereotypioita ja odotuksia miesvoittoisella työpaikalla. Tottumista on molemmin puolin, kuten aina uudessa työpaikassa. Työkaverini oli esimerkiksi silmin nähden järkyttynyt siitä, että en käy kirkossa joka sunnuntai. Myös kasvissyönnilleni naureskellaan edelleen harva se päivä, tosin hyväntahtoisesti. Eri kulttuurien kohdatessa syntyy myös todella hauskoja, avartavia ja opettavaisia tilanteita.

Kuva

Statustani juuri maahan muuttaneena käytettiin hyväksi myös karulla tavalla, kun siivooja varasti minulta suurehkon summan rahaa. Kyllä, meillä käy siivoja muutaman kerran viikossa, mutta kimppakämpässä asuessa se on yllättävän käytännöllistä – ja maan tapa. Tilanne oli harmillinen kaikkien kannalta, sillä kaikki hävisivät: siivooja menetti työpaikkansa, minä menetin rahani ja kämppäkaverini menettivät luottamuksen suhteessa siivoojan, joka oli työskennellyt heillä yli vuoden ilman mitään ongelmia.

Vaikka tulen varmasti sopeutumaan hyvin tähän maahan ja kaupunkiin, on asioita, joihin ei voi täysin tottua. Luottamuksen puute poliisiin, viranomaisiin ja maan hallitukseen on jopa pelottavaa. Turvattomuuden tunne on usein läsnä. Yhteiskunnan epätasa-arvo ja köyhyys näkyvät arjessa päivittäin. Naisten asema on heikko, puhumattakaan esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen asemasta. Korruptio on maan tapa.

Onneksi kaiken stereotyyppisen Afrikan alta paljastuu kuitenkin uskomattoman mukavia ja viisaita ihmisiä, ihmeellistä luontoa ja mielenkiintoista kulttuuria. Toivottavasti myös monet minuun kohdistuvat stereotypiat murtuvat ajan kanssa, vaikka osa niistä varmasti pitää paikkansakin.

Kuva

Kenia ei ole kohdellut minua kuin kukkaa kämmenellä ensimmäisten viikkojeni aikana ja hyvä niin. Ainakin olen tyytyväinen, että suhteeni tähän uuteen maahan on parhaimman ymmärrykseni mukaan realistinen ja onhan minulla loppujen lopuksi kaikki hyvin täällä. Minulla on ollut sama tunne ennenkin, onneksi. Tiedän, että pienet haasteet sopeutumisessa menevät hiljalleen ohi, kun oppii ymmärtämään uutta kulttuuria pintaa syvemmältä ja kun ihmiset, joita tapaa päivittäin, tottuvat minuun ja minä totun heihin. Tällä kertaa osaan vielä paremmin nähdä omat sopeutumiskeinoni ja ottaa asiat tarpeeksi rennosti. Hakuna matata.

3 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Vapaalla

Nairobi on saanut nimensä maasain kielen sanoista Enkare Nyirobi = ”the place of cool waters”. En tosin ole näihin viileisiin vesiin vielä törmännyt. Monet lähteet kuvailevat Nairobin olevan vihreä kaupunki auringossa. Nairobi on suhteellisen vehreä, mutta myös ruuhkainen ja saasteinen samaan aikaan. Nairobissa asuu yli kolme miljoona ihmistä pienellä alueella ja autojen määrä lisääntyy jatkuvasti. Oman mausteensa liikenteeseen tuovat hurjastelevat matatut, jotka hoitavat julkisen joukkoliikenteen virkaa, vaikka ovat yksityisiä 12-paikkaisia pakettiautoja. Liikenteessä minua huvittavat poliisit, jotka ruuhka-aikoina ohjaavat liikennettä huudellen: ”ajakaa kovempaa, älkää nukkuko ratissa!” samalla viuhtoen hauskasti käsiään.

Työt loppuvat joskus viiden jälkeen joten olen iltaisin kotona kuuden aikaan, ruuhkista riippuen välillä voi mennä seitsemään, vaikka matka on lyhyt. Nairobissa tulee pimeä puoli seitsemän aikaan ja oikeastaan ainoa tapa liikkua iltaisin turvallisuussyistä on tutun taksikuskin tai kaverin autolla ovelta ovelle taktiikalla. Jos minnekään ei jaksa lähteä, kokkailemme usein kämppisten kanssa iltaisin. Kerrostalomme alakerrassa on myös pieni kuntosali, jonka juoksumattoa kävin testaamassa ja näyttää siltä, että kesällä alkanut juoksuharrastukseni saa jatkoa. Tietysti juoksumatto on hieman tylsä ratkaisu esimerkiksi Helsingin keskuspuistoon verrattuna, mutta kuntosali on sentään ”ulkona” ts. siellä ei ole umpinaisia seiniä. Kaupungilla juokseminen ei juurikaan huokuttele, sillä saasteet, huonot tiet ja muutenkin jo tarpeeksi aikaiset aamut eivät kannusta minua hikoilemaan kaupunkiviidakossa.

Kuva

Auringonlasku olohuoneen parvekkeelta kuvattuna

Nairobi on siitä hyvä paikka asua, että täältä pääsee tekemään viikonloppumatkoja aivan mahtaviin paikkoihin, joten matkaraportteja on tulossa myöhemmin (haaveilen reissuista ainakin safareille, (tuli)vuorille, rannoille, maaseudulle, naapurimaihin jne). Myös itse kaupungissa on paljon nähtävää – ja syötävää. Suuren intialaisyhteisön vuoksi kaupungissa on ravintoloita, joista saa oikeaa intialaista ruokaa. Kenialainen ruokakulttuuri ei harmi kyllä ole kovin kummoinen, varsinkaan kasvissyöjälle, joten kaupungin runsas ravintolatarjonta on minulle mieluinen kaikkine eri maiden keittiöineen.

En yleensä käy eläintarhoissa, sillä en kestä katsoa apaattisia eläimiä pienissä häkeissä. Giraffe Center oli kuitenkin kaikkea muuta kuin aneeminen eläintarha. Paikka sijaitsee hieman kaupungin ulkopuolella ja siellä pystyy ihailemaan ja syöttämään pitkäkauloja. Keskus on tehnyt merkittävää työtä Rothschildin kirahvin säilyttämiseksi sukupuutolta ja se tekee myös mm. luonnonsuojelu- ja ympäristökasvatustyötä erityisesti nuoret kohderyhmänään. Kirahveilla oli runsaasti tilaa liikkua vapaana (olikohan alue edes aidattu?). Olisin voinut seurata niiden touhuja vaikka koko päivän.

Kuva

Vierailin myös K.I.C.C. Konfrenssikeskuksen katolla, josta oli upeat, mutta tuuliset näkymät koko kaupunkiin. Kaupungin keskusta on aika betoninen virastokeskusta, mutta Nairobi koostuu monista erilaisista asuinalueista, joista löytyy kauppoja, ravintoloita ja baareja moneen makuun.

Sää Nairobissa lähes kahden kilometrin korkeudessa on tähän vuodenaikaan lähes täydellinen; päivät ovat lämpimiä ja illat viileitä. Tosin muutamana päivänä melkein palelin koska sateiden tuoma kosteus viilensi ilman ja etenkin sisällä rakennuksissa voi olla kylmä, sillä talot on tietenkin rakennettu viileiksi. Aurinko paistaa voimakkaasti päivä päivältä enemmän. Pienen sadekauden (short rains) pitäisi ilmeisesti olla tulossa, mutta ilmastonmuutos on tehnyt sääolosuhteet arvaamattomiksi täälläkin päin maailmaa – kukaan ei enää tiedä milloin pitäisi sataa ja milloin ei.

Kuva

Kenian presidenttien kuvia – osta koko sarja!

Tätä kirjoittaessani huomaan, että monet asiat ovat minulle jo itsestään selviä. Olen sopeutunut moniin asioihin, jotka hämmästyttivät vielä ensimmäisenä päivänä. Arjesta tulee arkea aika nopeasti missä tahansa, mutta tämä maa pitää huolen siitä, että joka päiväisissä rutiineissa on kuitenkin oma twistinsä. Olen vakuuttunut siitä, että tulen viihtymään tässä kaupungissa ja tässä maassa, vaikka edessä on seikkailujen lisäksi varmasti haasteitakin!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized